Me emme voi mitään sille tosiasialle, että koronavirus tarttuu ihmisten kohdatessa toisensa. Tämä on se fakta, joka on pakko pitää kristallinkirkkaana mielessä, kun puhumme tapahtuma-alan sulusta.
Alan vähitellen huomata, että meillä musa-alan tyypeillä on hivenen naiivi suhtautuminen valtioon. Me tunnumme ajattelevan, että viimekätisesti valtio on vastuussa vahingoista, joita se alamme sululla aiheuttaa. Valtiot eivät kuitenkaan toimi näin, sillä valtiot ovat jättimäisiä suvereeneja toimijoita. Suomen valtio toki nojaa toiminnassaan lakiin. On kuitenkin huomattava, että mitään velvoittavaa lainsäädäntöä kompensaatioista tapahtuma-alalle ei tällä hetkellä ole olemassa. Tartuntatautilaki on asiassa yksiselitteinen, tartuntatautilaki ei mainitse korvauksia muuten kuin päivärahojen muodossa karanteeniin joutuneille (1).
Jokaisen kannattaa pitää mielessään 1990-luvun alun laman opit: valtio heittää joitain aloja tai toimijoita bussin alle, kun on kriisi. Mikä ryhmä kulloisessakin kriisissä bussin alle joutuu, ei ole etukäteen selvillä. Niin kuin olemme huomanneet, tapahtuma-alan ahdinkoa eivät poliitikot juuri halua mainita tai käsitellä. Tässä kriisissä tapahtumat tuntuvat olleen suhteellisen helppo uhrattava.
Aluehallintovirastot ovat kieltäneet tapahtumat. Kokoontumisten kielto on perustunut vahvasti poliittiseen ohjaukseen, sillä viranomaiset ovat määränneet kokoontumisrajoituksia laissa säädettyä laajemmin. Osa rajoituksista on toki ollut lain sanamuodon ja oikean tulkinnan mukaisia (2). Tuntuu selvältä, että päättäjät pitävät tapahtumia valtavana terveys- ja talousriskinä, joilla on vain suhteellisen pieni positiivinen tulema verrattuna oletettuun todella vakavaan riskiin.
Suhteessa valtioon jokainen yksilö ja yritys on – paremman sanan puutteessa – rimpula. Valtio on valtava toimija. Nyky-yhteiskunta ei ole tiivis, pieni kyläyhteisö. Nyky-yhteiskunta on monen miljoonan ihmisen demokratia. Siinä toimii eri kokoisia ja erilaisella painoarvolla varustettuja toimijoita kuten yrityksiä, etujärjestöjä, puolueita jne. Valtion päätöksentekoa voi ajatella erilaisten toimijoiden pelikenttänä. Tällä kentällä toisilla toimijoilla on paljon isompi sananvalta ja ihan kirjaimellinenkin valta kuin toisilla – lienee selvää, että hallitukset kuuntelevat SAK:ta tai UPM Kymmeneä paljon herkemmällä korvalla kuin tapahtuma-alan pienyrittäjiä tai freelancereita. Tämä pitää paikkansa, vaikka hallitus olisi kasattu ihan mistä tahansa poliittisesta laidasta. On lisäksi hyvin selvää, että suomalaisen yhteiskunnan luokkarakenne valottuu pandemiaoloissa: ihmiset, joilla menee (suhteellisesti) erittäin hyvin eivät ole kiinnostuneita friikkujen tai pienyrittäjien hädästä. Ihan kaikenlaista whataboutismia oikeista töistä joidenkin muiden ihmisryhmien vielä kovempaan hätään on käytetty olankohautusmekanismina.
Taiteilijana työskentely on aina marginaalinen ilmiö suhteessa yhteiskunnassa tehtävän taloudellisen toimeliaisuuden valtavirtaan. Tämänkin asian suhteen kannattaa olla skarppi: musiikki ei alana ole taloudellisesti erityisen merkittävä. Suomen bruttokansantuote vuonna 2017 oli 224 miljardia euroa (3). Suomen musiikkialan kokonaisarvo Music Finlandin mukaan vuonna 2019 oli 988 miljoonaa euroa (tämä luku on kovin antelias, sisältäen musiikkikoulutuksen 270 miljoonaa euroa). Musiikkialan koko arvo on siis kaikki 0,44% BKT:sta. Jos halutaan olla vielä oikein tarkkoja, oli elävän musiikin yksityissektorin arvo vuonna 2019 300,9 miljoonaa euroa, mikä on 0,124% BKT:stä (4). Vertailun vuoksi: Metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2018 yli 23 miljardia euroa. Pikanttina lisänä Maa- ja metsätalousministeriön sivulla mainitaan, että esimerkiksi vuonna 2018 puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetuksen palveluita hankittiin yli 980 miljoonalla eurolla, mikä vastaa musiikkialan kokonaisarvoa (5). Tapahtuma-ala on myös halunnut verrata itseään majoitus- ja ravitsemusalaan. Mikäs siinä: Vuonna 2014 matkailualan liikevaihto oli Suomessa 9,1 miljardia euroa ja alan osuus bruttokansantuotteesta oli 3,8 %. Ravitsemispalveluiden osuus kokonaissummasta oli yli 5 miljardia euroa (6). Mitkään näistä luvuista tuskin ovat absoluuttisia totuuksia, mutta suhteellisesti ne antavat kohtuullisen hyvää kuvaa vertailtavien alojen taloudellisesta painoarvosta.
Oletan, että suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin monen on vaikea käsittää työtä, josta ei makseta säännöllistä kuukausipalkkaa. Olen koko elämäni kadehtinut ihmisiä, jotka työttömäksi jäädessään voivat saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Tasaiset kuukausiansiot niin työllisenä kuin työttömänäkin ovat monelle freelancerille sadunomainen konsepti. Suurimmalle osalle palkansaajista sen sijaan freelancerin elämän täytyy vaikuttaa aivan pähkähullulta: miten voi olla, että ei ole minkäänlaista kuukausittaista korvausta? Miksi kukaan täysijärkinen ihminen tekisi työtä, josta ei saa varmaa liksaa? Miksi täysijärkiset ihmiset ovat freelancereita tai yksinyrittäjiä tapahtuma-alalla eivätkä aja kuorma-autoa (miesten yleisin ammatti) (7) tai toimi kaupan myyjinä (naisten yleisin ammatti) (8)? Miksi kukaan täysijärkinen ihminen tekisi parhaissakin olosuhteissa kovin riskialttiin, kohtalon tuulille heittävän ammattivalinnan? Ehkä siksi suomalainen virkamieskunta ei yksinkertaisesti ymmärrä tapahtuma-alaa tai muutakaan freelancer-työtä.
Musiikki- ja muut tapahtumat tehdään kertakorvauksilla. On melko selvää, etteivät ne ole pitkäkestoisia sopimuksia. En tiedä onko vain legendaa, että ainoastaan Eppu Normaalin ja Nightwishin muusikot ovat Suomessa saaneet poprock-musapuolella kuukausipalkkaa. Legenda silti kuvaa alaa. Musiikki- ja muut tapahtumat ovat monesti riskipitoisia: joko tapahtuma on tai sitä ei ole – mitenkään erityisen hyvissä ajoin tapahtuman toteutuminen harvoin varmistuu. Isoilla tähdillä toki keikkakalenterit olivat ennen koronaa pitkälle varattuja, mutta tuo luksus koskee vain isoja tähtiä ja heidän yhteistyökumppaneitaan. Alan ongelmat ja krooninen epävarmuus taloudellisen tulevaisuuden suhteen olivat alan toimijoille arkipäivää jo kauan ennen koronakriisiä!
Mitä tästä olisi sitten ajateltava?
Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen totta kai kannattaa panostaa yksityisenä kansalaisena, mutta ymmärtäen yhteiskuntamme voimasuhteita ja rakenteita. Sinä et ole tapahtuma-alan ihminen. Sinä et ole vain ammatillinen roolisi. Sinä olet ihminen, kansalainen. Sinä saatat olla töissä tapahtuma-alalla.
Ainakaan muusikkona toimineen ei kannata ihan liikaa samaistua mihinkään poliittiseen liikkeeseen. Ehkä tapahtuma-alalla työskentelevien ihmisten on nähtävä asiat juuri niin, kuin ne vaikuttavat olevan. Ei kannattane vastaisuudessa mennä minkään poliittisen tapahtuman talkoisiin musisoimaan – ellei yksityishenkilönä kannata jotain asiaa tai henkilöä.
Muusikon kannattaa ainakin sanoa esim. näkyvyydelle korvauksena ihan saman tien piut paut – kaikki tietävät sen, että näkyvyys korvauksena ei ole kannattavaa kuin hyvin tarkoin rajatuissa tapauksissa. Mihinkään poliittiseen tapahtumaan ei kannata tehdä ilmaiseksi yhtään mitään. Työ on työtä, palvelut palveluja. Rehti sopimusyhteiskunta ymmärtää tämän. Rehdin sopimusyhteiskunnan hengen mukaan kannattaa tehdä omat diilinsä ja varmistaa niiden todella olevan aitoja, oikeita diilejä: diilejä, joissa fyrkka liikkuu.
Entä sitten hallitus, jonka koimme ”enemmän omaksi”? Mitä tästä hallituksesta pitäisi ajatella? Meidän on nimittäin pohdittava, olisiko jokin toinen hallituspohja hoitanut koronakriisiä paremmin. Yhdysvaltojen edellinen liittohallitus ei juuri torjunut tautia, mikä johti karmeisiin tautilukuihin. Tapahtumia Trump tunnetusti järjesti. Muualta maailmassa löytynee kuitenkin myös esimerkkejä erinomaisestikin hoidetusta epidemiapolitiikasta. On kuitenkin kristallinkirkasta, että Suomi on hoitanut epidemiaa tähän päivään (tätä kirjoittaessa on 12.4.2021) saakka kaikilla sairastavuus- ja talousmittareilla todella erinomaisesti, Euroopan mittapuulla olemme oikeasti selvinneet tähän saakka upeasti. Hallitukselle on pakko antaa tässä kohtaa asiasta tunnustusta. Olisiko jokin muu hallitus kenties hoitanut tapahtuma-alan ihmisten ahdingon koronakriisin keskellä paremmin? Ehkä. Me emme kuitenkaan koskaan saa tietää sitä. Epäilen, että muut hallituspohjat eivät olisi olleet parempia asian hoidossa.
Lähteet ja muistiinpanot:
1, 2: kysyin tästä asiaa hyvin tuntevalta lakimieheltä, keskustelu Mirkka Kivilehdon kanssa 11.4.2021
3: Suomen BKT 2017: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_talous
4: Musiikkialan kokonaisarvo ja osat https://musicfinland.fi/fi/tutkimukset/suomen-musiikkialan-talous-ja-vienti-2019
5: Metsä-alan arvo https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsatalouden-kestavyys/metsien-taloudellinen-merkitys
6: MaRa-alojen arvo 2014 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/132817/Paltamaa_Harri.pdf;jsessionid=EDEBACCF9C81FF2A5732F2B1CF351186?sequence=1
7: Miesten yleisimmät ammatit: https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/612bcf6a-7375-459a-864d-2523812865be
8: Naisten yleisimmät ammatit: https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/c9ccf9a5-62eb-4272-895e-0be8b1510b0e